Marginalia

helmikuu 2, 2007

Lehdet lehtiä

Filed under: Uncategorized — thannikainen @ 10:57 pm

Viime vuoden viimeinen Kerberos ilmestyi virallisesti maanantaina. Koska jokainen vuoden 2006 numero tuli myöhässä alkuperäisestä aikataulusta, tämäkin sopii kaavaan. Häpeääni lievittää se, ettei Kerberos ole ainoa mattimyöhänen: vuoden 2006 viimeinen Nuori Voimakin putkahti ulos vastikään.

Haastatteluita on Kerberoksessa ollut hyvin valikoidusti vuoden 2002 jälkeen. Edellinen oli Hannele Klemettilän haastattelu numerossa 1/2005. Eero Paloheimoa oli miellyttävä haastatella tätä numeroa varten; pidän siitä, kun haastattelu alkaa polveilla ja muistuttaa enemmän keskustelua.

Kun Jussi Sivenius kysyi haastattelussa yksityisen ihmisen vaikutusmahdollisuuksista maailman pelastamiseksi, Paloheimo vastasi: ”Askeettisen elämäntavan johdonmukainen julkinen noudattaminen havahduttaa ihmisen. Mutta yksittäinen ihminen, jonka elämä ei millään tavalla tule julkiseksi ja joka vain omassa pienessä piirissään syö kasvisruokaa ja ajaa polkupyörällä, ei heilauta maailmaa yhtään. Valitettavasti minun pitää olla rehellinen eikä ystävällinen tässä asiassa.”

Paloheimo on valitettavan oikeassa. Maailma ei pelastu pienillä teoilla, ja suuriin tavallinen ihminen ei kykene. Aina kun sammutan kotoani ylimääräisiä valoja ja valikoin marketissa kotimaisia elintarvikkeita muualta rahdattujen sijaan, tajuan ettei ilmaston lämpeneminen tällä pysähdy eikä edes hidastu.

Vaikutusmahdollisuuksien rehellistä pohdintaa näkee valitettavan harvoin. Kirjailijat ja muu kulttuuriväki ovat tavallaan paremmassa asemassa kuin tavallinen yksityishenkilö; he ovat sentään joskus julkisuudessa ja voivat nostaa tärkeitä kysymyksiä pöydälle. Ei sekään suoraan vaikuta poliittiseen päätöksentekoon, mutta vie ainakin keskustelua oikeille urille, mikä taas ohjaa asenneilmapiiriä.

Yleisesti ottaen olen tyytyväinen uuteen numeroon. Varsinaisia täytejuttuja ei ole ja fiktiota ja asiaproosaa on sopivassa suhteessa. Tiina Lehikoinen on kiinnostava runoilijatulokas; ote on sen verran vahva, että hän luultavasti debytoi muutaman vuoden sisällä. Yllätyin iloisesti, kuinka hyvin Ville-Juhani Sutinen on onnistunut Thomas De Quincey -käännöksissään. ”Confessions of an English Opium-Eater” ei ole helpoimmin kääntyvää proosaa englantilaisella kielialueella.

Uusi Parnasso ilmestyi myös tällä viikolla. Kiinnostava numero. Pääjutuksi on nostettu Sofi Oksasen puheenvuoro neuvostoterrorista. Kirjoituksessa viitataan pari kertaa Anne Applebaumiin, jonka gulag-historiikkia kahlasin puoleen väliin joululomalla. Huomionarvoinen pointti on sekin, ettei Solzhenitsynin ”Vankileirien saaristosta” ole otettu uusia painoksia ja vaikka kirjan nimi tunnetaan Suomessa hyvin, harvempi on perehtynyt sen sisältöön.

Luin Solzhenitsynin massiivisen ja raskassoutuisen historiikin viime kesänä. Kun ostin kaksi ensimmäistä osaa lahtelaisesta antikvariaatista, divarinpitäjä kertoi, että kirjaa myytiin 70-luvulla usein tiskin alta. Robert Conquestin kirjat olivat myös taistolaisten mustalla listalla, eikä niitä ole valitettavasti edes suomennettu.

Sisällysluettelossa Oksasen kirjoitus on määritelty ”puheenvuoroksi Stalinin vainoista”. Luonnehdinta on sinänsä harhaanjohtava, sillä vainot Neuvostoliitossa eivät alkaneet Stalinin valtakaudella eivätkä päättyneet Stalinin kuoltua. Ensimmäiset leirit perustettiin jo kansalaissodan aikana ja 20-luvun loppuun mennessä leiriverkosto oli jo pitkälle kehittynyt. Leirejä oli toiminnassa aina 80-luvun lopulle saakka, vaikka ne eivät enää vuoden 1953 jälkeen olleet samanlaisia teurastamoita kuin ”vanhoina hyvinä aikoina”.

Vainojen rajaaminen Stalinin aikaan on osa vasemmiston myyttiä, jonka mukaan Neuvostoliiton alkuvaiheet erosivat olennaisesti myöhemmin seuranneesta ja Lenin oli hyvää tarkoittava johtaja, jonka alulle paneman järjestelmän seuraajat pilasivat.

Leninistä lukemani perusteella mies olisi epäilemättä ollut älykäs ja kiinnostava keskustelukumppani, joka piti sienien poimimisesta ja Wagnerin oopperoista. Hän oli myös yhdelle asialle fanaattisesti omistautunut monomaani, jossa oli paljon älymystölle tyypillistä piilosadismia. Leirijärjestelmä ja talonpoikien sorto saivat alkunsa hänen aikanaan, ja Stalinin ajan erotti Leninin ajasta lähinnä se, että Stalin kohdisti terrorin bolshevikkien poliittisten vastustajien lisäksi myös puolueeseen itseensä.

Oksanen pohtii, miksi sirppi ja vasara on nostalginen ja poliittisesti korrekti symboli mutta hakaristi ei. Ja miksei Kolymalla ole yhtä pahaa kaikua kuin Auschwitzilla. Aivan, historia on voittajien käsialaa ja kommunismi sopi ideologiana humanismin pirtaan fasismia paremmin. Mielikuviin vaikuttaa sekin, että neuvostoleireillä ei harjoitettu samanlaista teollista tappamista kuin natsien leireillä, vaan vangit näännytettiin työnteolla. Sopii tosin kysyä, onko humaanimpaa kaasuttaa tuhat vankia kerralla hengiltä vai laittaa sama porukka pariksi kuukaudeksi metsätöihin tai kultakaivokseen olemattomilla ruoka-annoksilla, jolloin tulos on sama. Inhimillisten kärsimysten vertailu keskenään muuttuu tietyn pisteen jälkeen absurdiksi.

Neuvostokrääsä on minustakin mautonta, mutta kuville ja symboleille voi rakentaa myös yksityisiä merkityksiä. Itselläni on kotini seinällä Stalinin kehystetty muotokuva. Kerberoksen kansikuvantekijä Rasmus Nora maalasi sen minulle maksusta. Sen ripustaminen ei ole minulle nostalgiaa eikä vitsi, vaan muistutus vallasta ja tavoista, joilla sitä käytetään.

Mainokset

7 kommenttia »

  1. Heippa! Moniaalla olen kuullut tämän saman eli pienen ihmisen pienet teot eivät kannata, koska ilmastonmuutoksen mittasuhteet ovat niin valtavat. Mielestäni tällaisessa ajattelussa unohdetaan miettiä asiaa vastakkaisesta näkösuunnasta: eli mikä on SE muutos, jok on lähtenyt liikkeelle siten, että kaikki tasan yhtäaikaa ovat aloittaneet sen / kaikki on tasan yhtäaikaa muuttunut?

    Yhä edelleen kaikki, mitä ihmisyhteisöissä tapahtuu, on YKSILÖIDEN aikaansaannosta: yhtäkään suurvaltojenkaan välistä sopimusta en ole nähnyt kirjoitettavan siten, että edes kaksi henkilöä pitelee kynästä yhtäaikaa, useammista puhumattakaan. Eli: yksilöt toimivat.
    Kyllä jokainen teko vaikuttaa, mutta yksikään muutos ei pääse tapahtumaan, jos se nuukahtaa jo alkuunsa vain siksi, että ajatellaan, että alku on liian vaatimaton.
    Eli: jos kaikki tekevät osansa, kokonaisvaikutus on valtava, ja se on AINOA mahdollinen suunta muutokselle: pienestä isoon. Ei se tapahdu isosta isoon, koko ajatuskin on järjetön. Ei voi lähteä 100 kilometrin patikkamatkalla ottamatta sitä ensimmäistä askelta vain sen takia, että se on kokonaismatkaa ajatellen niin Nyt siis jokainen tekemään asian hyväksi niin paljon kuin pystyy. Elämme kuitenkin aikoja, kun ilmastonmuutokseen on vielä mahdollista vaikuttaa, joten pulinat pois! Yksittäisten tekojen vähättely on pahin este sille, että minkäänlainen muutos pääsisi näkemään päivänvaloa!

    kommentti Kirjoittanut Oksymoron — helmikuu 3, 2007 @ 10:42 am | Vastaus

  2. Sorry, mutta yksikään radikaali muutos historiassa ei ole lähtenyt käyntiin siksi, että kaikki olisivat yhtä aikaa aloittaneet sen. Muutokset ovat aina tapahtuneet ensin joko yhteiskunnan rakenteissa tai yleisissä asenteissa. Sen jälkeen kaikki ovat olosuhteiden pakosta mukautuneet niihin.

    Yksikään tähänastinen vallankumous ei ole käynnistynyt ruohonjuuritasolta, vaan kumouksen on käynnistänyt poikkeuksetta pieni ryhmä, joka on onnistunut valjastamaan ruohonjuuritasolla vallitsevan vielä hahmottoman ja epämääräisen kuhinan omiin tarkoitusperiinsä. Esimerkkeinä Ranskan ja Venäjän vallankumoukset ja Hitlerin valtaannousu.

    Siis yksilöt toimivat kyllä, mutta toisilla yksilöillä on paremmat mahdollisuudet vaikuttaa kuin toisilla. Tarkoitan, että on turhaa pelkästään ostaa itselleen parempi omatunto ”vihreällä kuluttamisella”; pitäisi pohtia, minkälaisilla teoilla olisi mahdollisesti laajempaa merkitystä ja keskittää voimansa niihin.

    Ei pieniä tekoja silti pidä vähätellä, siinä osut oikeaan. Jotkut teot ja tekemättä jättämiset voivat hidastaa tuhoa pienellä sektorilla, vaikkeivät ne pysäytä sitä kokonaan. Jos metsänomistaja jättää jonkun palstan hakkaamatta, hän ei ole pelastanut maailmaa, mutta lintujen pesäpuut ainakin, edes hetkeksi. Tällainen toiminta on kieltämättä arvokasta sinänsä, vaikkakin täysin riittämätöntä.

    kommentti Kirjoittanut thannikainen — helmikuu 3, 2007 @ 11:04 am | Vastaus

  3. ”Sorry, mutta yksikään radikaali muutos historiassa ei ole lähtenyt käyntiin siksi, että kaikki olisivat yhtä aikaa aloittaneet sen.”

    Ööh… Niin, sitä juuri tarkoitin: eli koska on turha odottaa sitä, että KAIKKI pomppaavat pystyyn ja tekevät Ison Muutoksen, on parasta keskittyä tekemään oma osansa miettimättä sitä, onko tästä kokonaisuuden kannalta hyötyä vai ei. Homma voi olla turhaa, ja sitä sinä ja Paloheimo ja moni muu tunnutte painottavan ja luotte pessimististä mielialaa turhaan. Itse haluaisn korostaa sitä, että pieni toiminta voi olla turhaa mutta osuessaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan se varsinkin jatkuessaan tulee osaksi isompaa kuvioita. Mutta pointti on se, että MUUTA ei voi tehdä: ei voi lähteä matkaan ja samalla yrittää skipata sitä ensimmäistä askelta, joka on aina ja väistämättä pieni. Mielestäni on turha rummuttaa joka puolella sitä, että pienet teot eivät hyödytä, koska muusta ei voi lähteä liikkeelle: ei voi hypätä suoraan suuriin tekoihin. Vaihtoehdot eivät siis ole, että tehdään suuria tekoja tai pieniä turhia tekoja vaan se, että tehdään joko jotain tai ei mitään. Pienten juttujen tekemisessä on muutoksen mahdollisuus, tekemättömyydessä ei ole mitään.

    ”Yksikään tähänastinen vallankumous ei ole käynnistynyt ruohonjuuritasolta, vaan kumouksen on käynnistänyt poikkeuksetta ryhmä, joka on onnistunut valjastamaan ruohonjuuritasolla vallitsevan vielä hahmottoman ja epämääräisen kuhinan omiin tarkoitusperiinsä.”

    Puhut itsekin PIENESTÄ ryhmästä! Eikö se silloin ole ruohonjuuritason toimintaa, kunnes laajenee massaliikkeeksi? Eli kaikki alaa alusta, pienestä. Jokainen pieni muutos voi tulla osaksi isompaa.

    kommentti Kirjoittanut Oksymoron — helmikuu 3, 2007 @ 11:44 am | Vastaus

  4. Pienet teot ovat sitä että mahdollisimman moni sanoo stanilismille ei. Kommunismille, leninismille. Eikä koskaan laita sirppi-ja-vasara paitaa päällensä. Ja selittää myös lapsilleen, miksi tekee näin. Ensimmäinen moderni keskitysleiri perustettiin Solovetksille vuonna 1923 Leninin käskystä. Hitler otti mallia siitä.

    kommentti Kirjoittanut Maahanmuuttaja — helmikuu 3, 2007 @ 5:53 pm | Vastaus

  5. Herra päätoimittaja,

    mikset laita seinällesi Hitlerin kuvaa?

    Sehän olisi vielä vaikuttavampi muistutus vallan väärinkäytöstä?

    Ettei sirpissä ja vasarassa sittenkin olisi mukana ripaus vasemmistolaista vallankumousromantiikkaa, samaa mikä huokuu Che-paidoista. Hakaristista huokuu vain vallan julmuus ja typeryys.

    kommentti Kirjoittanut Tapsa P — helmikuu 4, 2007 @ 12:01 pm | Vastaus

  6. Hmm, kyllähän tuotteet, joiden markkinaosuudet ovat parin-kolmen prosentin luokkaa, voivat vaikuttaa valtavirtatuotantoon ihan merkittävästikin, kun niiden toimintatavat diffuntoituvat marginaalista valtavirtaan. Hyvä esimerkki tästä on Chiquita, joka on näyttävästi uutisoinut tekemiään parannuksia työntekijöiden kohtelussa ja ympäristön huomioimisessa.

    kommentti Kirjoittanut Qtea — helmikuu 5, 2007 @ 9:48 am | Vastaus

  7. ”Pienet teot ovat sitä että mahdollisimman moni sanoo stanilismille ei. Kommunismille, leninismille. Eikä koskaan laita sirppi-ja-vasara paitaa päällensä. Ja selittää myös lapsilleen, miksi tekee näin. Ensimmäinen moderni keskitysleiri perustettiin Solovetksille vuonna 1923 Leninin käskystä. Hitler otti mallia siitä.”

    No, herranen aika! Onko tässä maailmassa tällä hetkellä liikaa marxilaista analyysiä ja muutosvoimaa vai mistä moinen pelko? Jos on lukenut Leninin teoksia, ehkä tietää, että ne käsittävät aika kovan tason globaalia yhteiskunat ja talousanalyysiä, jota on 1900-luvun alun Zyrichin kirjaston lukusalissa aika paljon haastavampi tehdä kuin nykyisen tietojenkäsittelyn aikakaudella.

    Sellaista muutosta, jota Lenin kaavaili, ja jonka lopulta toteutui, ei mitenkään voi tässä maailmassa tehdä väkivallattomasti. Vastavallankumouksen vaara oli erittäin suuri, sekä heti alkajaisiksi koko porvarillisen länsieuroopan poliittistaloudellinen painostus. 1900-luku oli valtavan teollisen kehityksen aikakausi, jossa mukana pysyäkseen Neuvostoliiton Vallanpitäjät joutuvat uhraamaan oman ”kriittisen älymystönsä”.

    Kaikki tapahtui pakon edessä vääjäämättä, koko historiallinen liike seurasi vallankumouksen logiikasta. Siinä ei oikeastaan tarvita moraalista päivittelyä yhtään.

    Saksan tapa ratkaista sama ongelma (joka johtui myös siitä, että he näkivät Marxilaisuuden kriittisessä valossa) oli joka tapauksessa vähemmän sankarillinen kuin Venäjän.

    Näistä asioista puhumisen Suomessa estää se, että näin pienessä valtiossa ei ilmeisesti voida ymmärtää mikä se ongelma edes oli. Kriisi, johon Marx ja Wagner muiden muassa reagoivat, ei missään tapauksessa ollut pelkästään taloudellinen.

    Nykyhetken kannalta kaikkein pahinta näissä voimakkaissa historiallisissa traumoissa on se, että niiden takia ei pystytä näkemään sitä mitä maailmassa parhaillaan tapahtuu. On tavattoman haitallista, että Suomessa ei ymmärretä lainkaan Venäjää, sen historiaa ja sen kulttuuria. Myös se on haitallista, että Suomessa ja länsimaissa ei ilmeisesti yksikään ihminen tiedä mitään siitä mitä Venäjällä oikeasti tapahtuu.

    Sofi Oksasen kanssa olen keskustellut Venäjästä yhden ravintolaillan verran, ja minusta olisi rehellisyyden nimissä kohtuulista, että hän jättäisi aiheen josta ei selvästikään tiedä juuri mitään, rauhaan.

    kommentti Kirjoittanut Sven Laakso — helmikuu 5, 2007 @ 5:55 pm | Vastaus


RSS feed for comments on this post. TrackBack URI

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pidä blogia WordPress.comissa.

%d bloggers like this: