Marginalia

helmikuu 6, 2007

Pehmoilusta ja teologiasta

Filed under: Uncategorized — thannikainen @ 12:00 am

Postiluukku oksensi aamulla uuden Ylioppilaslehden postin siirtokuoressa. En ole vieläkään ilmoittanut uutta osoitettani toimitukseen, enkä varmaan ilmoitakaan, koska yli seitsenvuotinen harhailuni akateemisessa maailmassa on päättymäisillään.

Kirjallisuudenopiskelija Joonas Konstig kirjoittaa kolumnissaan hauskasti pehmokulttuurin ylivallasta: ”Tulee hörähtää lauseen jälkeen, ettei kukaan pidä sinua aggressiivisena. Tulee sääliä sitä joka kokee vastoinkäymisen ja katsoa häntä empaattisesti ja sanoa voi.”

Konstig haluaa ilmeisesti olla jonkinlainen uusmachouden apostoli, sallittakoon se hänelle. Tässä kolumnissa hän joka tapauksessa askartelee olennaisen kysymyksen kimpussa, mihin harvoilla on enää kykyä. Mutta täytyy huomauttaa, että estrogeeniannoksilla kyllästetty pehmokulttuurikaan ei ole oikeasti pehmoa, vaan saman vanhan nyrkkiraudan käärimistä pumpuliin.

Havainnollistan ajatusta Kaurismäen erinomaisen ”Laitakaupungin valot” -elokuvan ainoalla epäonnistuneella kohtauksella. Kohtauksessa päähenkilö menee pankkiin hakemaan lainaa oman vartiointifirman perustamista varten. Virkailija kysyy, luuleeko hän todella saavansa lainaa ammattikoulun päästötodistuksella ja ajaa hänet ulos.

Kohtaus ei viittaa todellisuuteen vaan iänikuisiin vasemmistomyytteihin ihramahaisista kapitalistisortajista. Todellisuudessa päähenkilölle hymyiltäisiin ja oltaisiin kaikin puolin kohteliaita silloinkin kun hänet ohjattaisiin tyhjin käsin ulos. Jos Kaurismäki olisi ohjannut kohtauksensa näin, yhteiskunnan kasvottomuus, elokuvan varsinainen teema, olisi tullut paremmin esiin. Modernin elämän kultaisia sääntöjä on, että ihmiselle saa tehdä mitä tahansa muttei olla tyly.

Uskonnossa ”pehmeät arvot” näkyvät taivaan ja helvetin dikotomian peittelyllä. Nykyään luterilainen pappi voi todellakin väittää, että kaikki pääsevät taivaaseen ja säilyttää virkansa. Pyritään varmistamaan, ettei kukaan vain ahdistu ja ala pelätä helvettiä. Eikä egalitarismin pyhiin periaatteisiinkaan oikein sovi, että toisilla olisi tuonpuoleisessa parempi osa kuin toisilla.

Minusta helvetin kieltäminen ja helvetillä pelottelu ovat saman väärän kolikon kaksi puolta. Jo monet keskiajan mystikot oivalsivat, että ihmisjärki on aivan liian vajavainen ymmärtämään, millaisia paikkoja taivas ja helvetti ovat; siksi helvettiä on turha pelätä. Miten kukaan kuolevainen luulee tietävänsä näistä asioista niin paljon, että uhkailee jotakuta helvetillä tai julistaa taivaaseen ilmaisen sisäänpääsyn?

Selvästikin hänellä on hyvät syyt kieltää helvetti, sanoisi Baudelaire.

Keskiajalla tavallinen ihminen joutui kestämään suuren määrän fyysistä kipua elinaikanaan: lääketiede oli nykyvinkkelistä alkeellista, murtumat ja haavat paranivat hitaasti jne. Niinpä yleinen uskomus oli, että helvetissä sieluja piinataan erilaisin fyysisin kidutuksin. Tehokkaiden puudutusmenetelmien yleistyessä käsitys helvetistäkin liukui abstraktimpaan suuntaan: sekä nykyisille katolilaisille että protestanteille se tarkoittaa eroa Jumalasta.

Ero Jumalasta onkin sitten hankalampi määritellä. Osuvimman kuvauksen kuulin lapsuudessani. Se oli allegorinen kertomus, jossa jonkinlainen Vergilius-tyyppinen hahmo pääsee enkelin opastamalle kiertokäynnille helvettiin ja taivaaseen. Helvetissä on pitkä, täyteen katettu ruokapöytä, jonka ääressä istuvien ihmisten kädet ovat vääntyneet ja jäykistyneet niin, etteivät he voi tarttua pöydän antimiin ja näkevät nälkää. Taivaassa olosuhteet ovat samat ja ihmiset samalla tavoin vammautuneita. He ovat kuitenkin kylläisiä, koska auttavat toisiaan syömään.

Tiedetään, että jotkut kärsivät kovia fyysisiä tuskia läpi elämänsä. Sellaisiakin on, jotka ovat erossa Jumalasta läpi elämänsä. Onko heitä siis mielekästä lähettää helvettiin, koska he ovat aina eläneet siellä? Juju onkin siinä, että tämänpuoleisessa ollaan ajan, tuonpuoleisessa ikuisuuden piirissä. Kannattaa siis tarkoin harkita, missä asennossa tahtoo olla kuollut, niin kuin runoilija sanoo.

Mainokset

1 kommentti »

  1. no pehmoillaas ny ’ei kukaan elä erossa jumalasta..sehän tässä niin kurjaa onkin.

    kommentti Kirjoittanut ti le — helmikuu 27, 2007 @ 6:57 am | Vastaus


RSS feed for comments on this post. TrackBack URI

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Luo ilmainen kotisivu tai blogi osoitteessa WordPress.com.

%d bloggers like this: