Marginalia

helmikuu 20, 2007

Sananvapauden monopoli

Filed under: Uncategorized — thannikainen @ 9:01 pm

Jotkut lähipiirini ihmiset ovat lopettaneet kokonaan Hesarin lukemisen ja siirtyneet lukemaan Hufvudstadsbladetia, koska tulivat HS:n sisällöstä vain pahalle tuulelle. Olen itsekin harkinnut samaa, mutta käytännön toimet ovat kaatuneet puutteelliseen ruotsin kielen taitoon. Mutta tämänpäiväinen Hesari sai minut vakavasti harkitsemaan kielitaitojen kohentamista.

Kotimaansivujen ”Näkökulma”-palstalla oli Hanna Kaarto -nimisen kirjoittajan kolumni, jossa ruodittiin Matti Vanhasen lausuntoja mediasta. Kaarto kirjoittaa: ”Vanhanen on kärkäs kommentoimaan viestinten tekemisiä, mikä on sinänsä ok. Outoa on se, että pääministerin näkemykset ovat kerta toisensa jälkeen enemmän vastahangassa journalismin periaatteiden kanssa.” Tämän jälkeen Kaarto suomii Vanhasta siitä ettei hän hyväksynyt sitä, että toimittajat selvittivät ministerien tv-lupamaksuja. Tuomion saa myös pääministerin kommentti, että media nostaa esille eri asioita kuin mistä kansa on kiinnostunut.

Käytännössä Kaarton kirjoitus on osa Helsingin Sanomien huonosti naamioitua poliittista kampanjaa nykyistä pääministeriä vastaan. Kampanjan näyttävin isku oli muutaman vuoden takainen Kuukausiliitteen juttu Vanhasen professori-isän ”rotuopeista”.

Näin vaalien alla HS on näemmä perustanut erityisen Vanhasen vastaisen palstan: Kaarton kolumnin alla on ivalliseen sävyyn kirjoitettu artikkeli Susan Kurosen paljastuskirjasta ja vähän lyhyempi HS:n vaalikonetta käsittelevä kirjoitus, jossa muistetaan mainita, että Vanhanen jätti väliin kysymyksen hallituspohjasta.

Mutta ennen kaikkea kampanjassa puolustetaan median valtaa. Kaarton mainitsemiin ”journalismin periaatteisiin” kuuluu nykyään oikeus osallistua poliittiseen päätöksentekoon ja ajaa omat suosikkinsa vaaleissa läpi.

Olemme jo kauan olleet tilanteessa, jossa poliitikon on käytännössä pakko liittoutua median kanssa pärjätäkseen. Sitä, joka ei tähän peliin lähde, on helppo lyödä. Vanhastakin HS voi haukkua toisaalta siitä, että hän vastustaa yksityiselämäänsä puuttumista tv-maksuasiassa, toisaalta siitä että hän levittelee yksityiselämäänsä iltapäivälehdissä.

Jos poliitikko arvostelee mediaa, vallankäyttäjä naamioituu uhriksi. Toimittajat alkavat huutaa sananvapauden rajoittamisesta ja kekkosmaisista otteista. Näin he kiillottavat kuvaansa vilpittöminä totuudenkertojina ja monopolisoivat sananvapauden itselleen. Sananvapauskeskusteluhan liittyy nykyään poikkeuksetta viestinten sananvapauteen, ei esimerkiksi siihen miten viestimet kontrolloivat sananvapautta päättämällä, minkälaiset näkemykset julkisuuteen päästetään ja missä valossa.

Toimittajat ovat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta moraalittomimpia, älyllisesti epärehellisimpiä ja opportunistisimpia ammatinharjoittajia tässä maassa. Joka päivä he tuhoavat jonkun ihmisen maineen ja saavat rahansa jonkun kärsimyksistä. Kaikki tämä tapahtuu sananvapauden ja demokratian nimissä. Lisäksi näillä pyöveleillä on otsaa moittia uhrejaan, jos he eivät suostu teloitettaviksi.

On käsittämätöntä, miten harvoin toimittajat käyttävät valtaansa muuten kuin pelkurimaisella ja omaan etuun tähtäävällä tavalla. Puuttuuko heiltä halua, kykyä vai rohkeutta nostaa esiin asioiden olennaisia syy-yhteyksiä ja todellisia valtasuhteita?

Olisin vilpittömän iloinen, jos 95% koko sakista keitettäisiin elävältä jäteöljyssä. Se olisi oikeudenmukainen rangaistus heidän synneistään ja puhdistaisi Suomen henkistä ilmapiiriä.

Toisaalta sen syyttömämpiä eivät ole poliitikot ja älymystö. Kummassakaan porukassa ei näy mainittavaa halua puolustaa omaa valtaansa median valtaa vastaan. Tuntemani poliittiset vaikuttajat ja kulttuuri-ihmiset esittävät kiinnostavia ja rohkeita näkemyksiä yksityisissä keskusteluissa, mutta haastatteluissa vajoavat tavanomaiseen jargoniin. Mediaterrori on saanut kaikki pelkäämään maineen, aseman tai kaveripiirin menetystä. Tämä on paljon suurempi uhka sananvapaudelle ja yhteiskunnan avoimelle ilmapiirille kuin poliitikkojen ”kekkosmaiset” lausunnot, jotka toimittajat ovat nostaneet piruiksi seinille.

Mainokset

1 kommentti »

  1. Minulle Hesari ajaa tätä nykyä jokapäiväistilauksena erityisen kalliin blogin asemaa, ts. lukuintressit ovat yhtäläiset. Vai mitä muuta nämä ”kolmen suurimman” (puolueen? päivälehden?) toimittajat media(kii-)pelin hävittyään enää ovat, kuin tukkaputkisia, erityisen paljon lukijoita päivittäin hamuavia blogaajia? Korjatkaa, jos suhteellisen lyhyen viisivuotislukijakauteni kanssa olen väärässä, mutta luulisin liki jokaisen ”uutiskynnyksen” (jep, kynnyksenpä hyvinkin…) kylkeen nykyään liimattavan ”Kommentti (!)” -otsakoidun näkökulmanurkkauksen olevan vähänläntäisen tuore ilmiö, kausaalihakuinen syväluotaus. ””.

    Ai niin Timpsurallallei, terve mieheen!

    kommentti Kirjoittanut klappco — helmikuu 22, 2007 @ 12:52 pm | Vastaus


RSS feed for comments on this post. TrackBack URI

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pidä blogia WordPress.comissa.

%d bloggers like this: