Marginalia

helmikuu 25, 2007

Memento mori

Filed under: Uncategorized — thannikainen @ 9:51 pm

Sunnuntait ovat kelpo päiviä muistella kuolleita. Vai miten Haavikko kirjoittikaan ”Talvirunoissa”:

Vainajien päivänä on helppoa
näytellä vainajaa.
Mikään ei erota meitä
heistä sellaisina kuin
he elivät.
Me olemme kaikki kuolleita.
Meillä on vain tämä rooli.

Hesarissa on kirjoitettu Seppo Heikinheimosta, jonka kuolemasta tulee nyt kymmenen vuotta. Heikinheimon ”Mätämunan muistelmista” on julkaistu pokkaripainos. Lieneekö sattumaa, että hiljattain otin vanhan kovakantisen version uudelleen hyllystäni iltalukemiseksi. Se on edelleen parhaita lukemiani suomalaisia kulttuurimuistelmia; hauska, ristiriitainen, älykäs ja ehdottoman puolueellinen kirja.

Rehellinen omaelämäkerta on mahdottomuus, ja ”Mätämunan muistelmiakin” pitää lukea rivien välistä saadakseen edes jotenkin objektiivisen kuvan sen kirjoittajasta. Minulle se synnyttää kuvan huippuälykkäästä, pakkomielteisestä ja ristiriitaisesta miehestä, jolla oli enemmän valtaa kuin hän suoraan myöntää, ja valmius käyttää ja väärinkäyttää sitä. Mutta valtapeluri-Heikinheimon rinnalle ei aina muisteta nostaa sitä Heikinheimoa, joka rakasti intohimoisesti ja ilmeisen vilpittömästi musiikkia ja tuki muusikoita ja musiikki-insituutioita.

Sympaattisinta Heikinheimossa on hänen röyhkeä elitisminsä ja aggressiivisuutensa. Kahviloissa hän ei suostunut koskemaan iltapäivälehtiin paljain käsin vaan siirsi ne syrjään jollakin esineellä. Hän poistui välittömästi konserttisalista, jos orkesterissa oli saksofoni. Martti Ahtisaarta hän luonnehti ”surkimukseksi” ja ”katastrofiksi”.

Heikinheimon vihaajilla on tapana sanoa, että hänen murskakritiikkinsä olivat vain katkera kosto siitä, ettei hänestä itsestään koskaan tullut muusikkoa. Entä sitten? Kuinka monen taiteilijan tuotanto on toiveissaan pettyneen ihmisen taitavasti naamioitu kosto tukahduttaville vanhemmille, koulukiusaajalle, entiselle rakastetulle tai koko välinpitämättömälle maailmalle? Melkein jokaisen merkittävän. Miksi taiteilijoilla on koston monopoli ja miksi kriitikkoa saa haukkua epäonnistuneeksi taiteilijaksi, muttei taiteilijaa epäonnistuneeksi ihmiseksi?

Heikinheimon pedanttisuus, snobismi ja poikamaiset kepposet on yleensä luokiteltu infantiilin luonteen oireiksi, mutta ei hänen arvostelemiaan taiteilijoitakaan voi moittia liiasta aikuismaisuudesta. Esimerkkinä Olli Mustosen älytön julistus, ettei hän suostu soittamaan Helsingissä niin kauan kuin Heikinheimo arvostelee siellä. Sehän on sama kuin minä kieltäytyisin julkaisemasta, ellen saa kiittäviä arvosteluja. Ylilyönneistä huolimatta on kaikkien osapuolien parhaaksi, että kritiikki säilyttää hampaansa. Varoittava esimerkki päinvastaisesta on kuvataidekritiikin nykyinen rappiotila, jossa monien lehtien kuvataidekritiikkejä on mahdoton erottaa näyttelyesitteistä.

”Mätämunan muistelmien” loppuun sijoitettu lista syistä, miksi kirjoittaja päätyi itsemurhaan, on minulle edelleen mysteeri. Tai ainakaan Heikinheimo itse ei vaikuta kovin uskottavalta syitä pohtiessaan. Ikivanhasta teodikeaongelmasta kumpuava uskonkriisi tuntuu jotenkin alkeelliselta ja puheet lasten vieraantumisesta isästään kuulostavat itsesäälin motivoimalta toisten syyttelyltä.

Sen sijaan mökämusiikin hirmuvalta ja surkimusten valitseminen tasavallan presidenteiksi ovat aivan kelvollisia syitä lähteä tästä maailmasta. Koin itsekin suunnatonta epätoivoa viime toukokuussa, kun Tarja Halonen kunnioitti läsnäolollaan Kauppatorilla mölyävää roskaväkeä, joka oli tullut juhlimaan mökämusiikkiorkesterin voittoa maailman turhimmassa musiikkikilpailussa. Miten näin velttoa ja naurettavaa valtiovaltaa vastaan voi edes kapinoida? He tekevät sen itse.

Mainittakoon, että omasta levyhyllystäni löytyy enimmäkseen sellaista musiikkia, jonka Heikinheimo tuomitsisi mökämusiikiksi. Klassisia levyjäkin minulla on, mutta klassisen suhteen olen diletantti: kuuntelen sitä, mutten väitä sitä ymmärtäväni enkä ikinä rohkenisi kirjoittaa siitä mitään. Rockista sen sijaan ymmärrän hiukan, luultavasti osittain siksi, että siihen liittyy niin paljon ulkomusiikillisia seikkoja. Tällä hetkellä ahkerassa kuuntelussa on ollut The Clashin kattava kokoelma ”Clash on broadway”. Aikanaan Clash osoitti minulle, että punk voi olla muutakin kuin puberteettista hölmöilyä, ja edelleen tulen välittömästi hyvälle ja pirteälle mielelle, kun ”London Calling”, ”Janie Jones” tai ”I’m so bored with the U.S.A.” pärähtää soimaan jossakin. Heikinheimon haamu puolestaan poistuisi tuhahtaen paikalta tai pidättäytyisi kohteliaasti kommenteista. Sallittakoon se hänelle.

Advertisements

5 kommenttia »

  1. Timo hyvä, absoluuttiset ihmiset ihailevat absoluuttisia ihmisiä. Se on jälleen todistettu.

    Pidin myös aikoinaan Heikinheimon muistelmista.

    Kurjin kohtalo oli Heikinheimon perheellä, jota nero piinasi vuosia itsekkäillä itsemurha-aikeillaan.

    kommentti Kirjoittanut Prospero — helmikuu 26, 2007 @ 10:18 am | Vastaus

  2. Mielenkiintoista. Mätämuna on yksi lujimmin iskeneitä omaelämäkertoja, eikä taida olla väliä, onko Heikinheimon puolella tai vastaan, koska se on säkenöivää luettavaa. Ehkä hän halusi rakentaa kirjan hienon lopun ja siksi teki sen hotelli-itsemurhansa.

    kommentti Kirjoittanut osmo poliitti — maaliskuu 3, 2007 @ 12:28 pm | Vastaus

  3. do you know any information about this in english?

    kommentti Kirjoittanut ingiltere ogrenci vizesi — elokuu 6, 2008 @ 9:19 am | Vastaus

  4. Wonderful beat ! I would like to apprentice while you amend your website, how could i subscribe for a weblog site? The account aided me a appropriate deal. I were tiny bit familiar of this your broadcast provided shiny transparent concept dadaadcbdbfg

    kommentti Kirjoittanut Johnd869 — Touko 28, 2014 @ 6:18 pm | Vastaus

  5. […] Timo Hännikäisen bloggaus. […]

    Päivitysilmoitus Kirjoittanut Mätämunan muistelmat (Seppo Heikinheimo, 1997) | Juon mustetta — tammikuu 25, 2015 @ 7:01 pm | Vastaus


RSS feed for comments on this post. TrackBack URI

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pidä blogia WordPress.comissa.

%d bloggers like this: