Marginalia

maaliskuu 16, 2007

Jälkeläisistä

Filed under: Uncategorized — thannikainen @ 10:54 am

Olen pitkään miettinyt ekologisesti valveutuneiden ihmisten taipumusta hankkia vähän tai ei lainkaan jälkikasvua. Ymmärrän sen täysin: väestönkasvu, ihmislihan ja -luiden suunnaton ylituotanto ei rohkaise kantamaan omaa korttaan kekoon. Syntyvyyden aleneminen ”hyvinvointimaissa” on harvoja positiivisia signaaleja, joita maailman tilaa seuratessa välittyy.

Mutta asia mutkistuu, kun sellaiset ihmiset, jotka eivät välitä ekologiasta tuon taivaallista tai kannattavat planeetalle tuhoisia asioita, lisääntyvät täysin pidäkkeettömästi. Lapsista kasvaa yleensä isien ja äitien kaltaisia, sillä poliittisilla näkemyksillä ja käyttäytymismalleilla on tapana siirtyä vanhemmilta lapsille. Periytyminen on tosiasia, vaikka siinä on toisinaan pieni viive. Taistolaiset, porvarien lapset, rähinöivät aikansa mutta useimmat heistä palasivat ennen pitkää ruotuun.

Ekologisesti valveutuneiden pieni vähemmistö uhkaa tässä kilpajuoksussa hävitä kokonaan sukupuuttoon, ja heidän arvonsa samalla. Jospa elämänsuojelijoiden pitäisikin lisääntyä mahdollisimman paljon ja kasvattaa uusi ja energinen opposition sukupolvi? Pitkällä tähtäimellä tällainen ”rodunjalostus” saattaisi olla viisaampi ratkaisu, eikä pahentaisi väestöongelmaa kuin hieman ja väliaikaisesti. Theodore ”Unabomber” Kaczynski, jonka poliittisen manifestin suomensin pari vuotta sitten, kannatti voimakkaasti tällaista mallia.

Tämä on vakava kysymys, johon en ole vielä keksinyt tyydyttävää vastausta. Itse en ole koskaan tuntenut tarvetta jatkaa sukuani, enkä ymmärrä, mitä ihmeellistä ihmiset lapsissa näkevät. Allekirjoitan täysin sen P. Linkolan toteamuksen, että ihminen on kiinnostava vasta sitten, kun hänellä on iän mukanaan tuomaa perspektiiviä. Mutta kenties lisääntymisen voi nähdä uudessa valossa, kun jälkikasvulle voi siirtää jotakin siitä, mihin itse uskoo.

Yksi asia on ainakin varma: niin kauan kuin lasten hankkiminen on ihmisten yksityisasia, saamme kaiken toivon heittää. Biologin koulutuksen saanut sisareni ihmetteli kerran, minkä takia adoptio-oikeuden saaminen Suomessa on työn ja tuskan takana, mutta kuka tahansa saa hankkia perillisen luonnonmenetelmällä. Minusta jokaisen lisääntymistä kaavailevan pariskunnan pitäisi käydä läpi jonkinlainen lakisääteinen tarkastus, missä selvitettäisiin, onko heillä minkäänlaisia kykyjä ja valmiuksia hoitaa ja kasvattaa jälkeläistä. Tämä ehkäisisi pahimmat tragediat sekä vanhempien että lasten kannalta. Tarkastuksen läpäisevillekin voisi antaa käteen World Overpopulation Awareness -järjestön lehtisen ja kehottaa vielä harkitsemaan ennen lopullista päätöstä.

Kun tällaisia asioita sanoo julki, saa yleensä kuulla syytöksiä ”fasismista” ja ”pakkovallan puolustamisesta”. Mutta onko lastenhankinnan siirtäminen yhteiskunnan valvontaan sen fasistisempaa kuin oppivelvollisuus? En ole kuullut kenenkään valittavan siitä, että lapset otetaan viitenä päivänä viikossa pois vanhemmiltaan ja viedään tuntikausiksi valtion ylläpitämiin laitoksiin henkisesti ohjelmoitaviksi.

Advertisements

19 kommenttia »

  1. Tästä muistaakseni keskutelimmekin joskus, ja samalla nousi esiin juuri nyt ajankohtainen ajatus nk. ”äänestysajokortista”, jossa ihmisen olisi jollain muotoa todistettava poliittinen lukutaitonsa ja kattava tietoutensa poliittisesta kulttuurista, osin historiasta, sekä puolueohjelmista… nuorisovaaleissa (siis alle 18-vuotiaiden varjovaaleissa) esimerkiksi perussuomalaiset saivat runsaasti (n. 15%) ääniä… täysin vastuuttomien apinoiden toimintaa siis; ja kehtaavat vielä ehdottaa äänestysikärajan laskemista! …samoin voisi olla ”vanhemmuuskortti”, joka todistaisi, että vanhemmat ovat tietoisia kasvatuksen vaatimista toimista ja kykenevät lisäksi todistamaan olevansa vastuullisia ihmisoliota sekä ihmisten että luonnon suhteen…

    kommentti Kirjoittanut Ville-Juhani — maaliskuu 16, 2007 @ 11:32 am | Vastaus

  2. Samaa mieltä kuin Ville-Juhani: nuorisovaaleja läheltä seuranneena (opettajana) voin todeta, että 16 vuoden äänestysikää puoltavat eivät tiedä, mistä he puhuvat. Jokin lamppu pitäisi syttyä, kun tämänkertaisissakin nuorisovaaleissa peräti 12 (!) edustajaa meni läpi eri vaalipiireissä salaperäisen syntisellä numerolla ”69”…

    Vanhemmuuspointissakin on perää – tosin rodunjalostuksessa olisi rutkasti niiden ”oikeiden” arvojen määrittelyongelmia. Ja seurauksetkin saattaisivat esim. taiteen ja kulttuurielämän kannalta olla tuhoisia: kuinka paljon vähemmän kirjoitettaisiin räväköitä kirjoja ja luotaisiin aitoa, elämäntuskasta kumpuavaa taidetta, kun ei enää olisi lapsuuden traumoja, joista ammentaa?

    kommentti Kirjoittanut penjami — maaliskuu 16, 2007 @ 1:03 pm | Vastaus

  3. En minäkään kannata äänestysikärajan laskemista, eikä näemmä kannata Ville Hytönenkään, joka tänään ilmestyneessä Ylkkärin kolumnissaan ehdotti sen nostamista 26 vuoteen. Harkinnan arvoinen ehdotus.

    Toisaalta en tiedä, ilmentääkö perussuomalaisten menestys alaikäisten varjovaaleissa mitenkään erityisesti nuorison tyhmyyttä ja vastuuttomuutta. En jaksa lähteä mukaan siihen kuoroon, joka syyttää perussuomalaisia ”halvasta populismista” kun muiden poliitikkojen puheet ovat aivan yhtä halpoja ja populistisia, tosin toisella tavalla.

    Luen juuri amerikkalaisen konservatiivisen yhteiskuntakriitikon ja historioitsijan Christopher Laschin erinomaista kirjaa ”The Culture of Narcissism”. Lasch puhuu poliittisen kulttuurin muuttumisesta spektaakkelimaiseksi vähän Guy Debordin tapaan. Poliitikkojen puheissa oikealta vasemmalle ei ole keskeistä sisältö eikä totuusarvo vaan eleet, vaikutuksen tekeminen.

    Nuorten into äänestää perussuomalaisia – joka on Suomen ainoa oppositiopuolue, olipa sen ohjelmasta mitä mieltä tahansa – tai ehdokasta nro. 69 ei välttämättä kerro nuorisosta vaan ilmapiiristä, jossa poliitikot yrittävät jargonilla ja ympäripyöreillä lausunnoilla peittää avuttomuutensa ja samanmielisyytensä.

    Sunnuntainahan tuo vaalisirkus huipentuu grande finaleensa. En ole vielä päättänyt, raahaudunko Mellunmäen ala-asteelle pelaamaan tuota kuuden panoksen venäläistä rulettia vai äänestänkö tälläkin kertaa jaloillani.

    kommentti Kirjoittanut thannikainen — maaliskuu 16, 2007 @ 1:17 pm | Vastaus

  4. Itse asiassa ekologisesti ajattelevien ihmisten määrä Maapallolla on, sanotaan nyt vaikka viimeisten sadan vuoden aikana, merkittävästi KASVANUT jotakuinkin nollasta aikamoisiin määriin.

    kommentti Kirjoittanut J. Pekka Mäkelä — maaliskuu 17, 2007 @ 9:57 am | Vastaus

  5. Harvalla on ekologia ja liikakansoitus mielessä kun on lastentekopuuhissa.
    ”En ole kuullut kenenkään valittavan siitä, että lapset otetaan viitenä päivänä viikossa pois vanhemmiltaan ja viedään tuntikausiksi valtion ylläpitämiin laitoksiin henkisesti ohjelmoitaviksi.”
    Minä olen kuullut lasten valittavan eli lähes tulkoon jokaisen meistä.

    ”Itse en ole koskaan tuntenut tarvetta jatkaa sukuani, enkä ymmärrä, mitä ihmeellistä ihmiset lapsissa näkevät. Allekirjoitan täysin sen P. Linkolan toteamuksen, että ihminen on kiinnostava vasta sitten, kun hänellä on iän mukanaan tuomaa perspektiiviä. ”
    Vanhoina ukkoina täällä sylilapset syntyvät. Sitä samaa ne näkevät kuin lemmikeissä, jotakin joka pyörii jaloissa, jotakin joka on sinusta riippuvainen, jotakin jolle voit näyttää maailman. Lapset ovat mielenkiintoisimpia 0 – 5 vuotiaina. Sitten kun alkaa koulutus ihmisten tavoille, kiinnostavuus lakkaa ja alkaa molemminpuolinen teeskentely.

    On muuten aika kummallista ihmetellä, miksi myös ihmisillä on halu lisääntyä, onhan se halu jokaisella elävällä. Aika perustavanlaatuinen halu. Tässä sitä ollaan lisäännytty miljoonia vuosia ja sitten yhtäkkiä 1900 – luvulla joku hoksaa, että tämä lisääntyminen on ihan perseestä, meitä on liikaa ja alkaa kummastella, että mikseivät kaikki muutkin ihmiset tajua samaa ja lopeta sitä persehtimistä.
    Vai, eivätköhän nuo joskus tajua…

    kommentti Kirjoittanut Kiviniemi — maaliskuu 28, 2007 @ 5:41 am | Vastaus

  6. Minustakin tämä lasten tulon estämisajatus on outo. Miksei samalla kipattaisi vanhuksetkin pois jaloista: eivät ne muuta tee kuin kelluvat elämän rannoilla kuin kuolleet heinät.

    Lapset opettavat kuitenkin ihmisiä tavoille: ei mikään muu siihen pysty yhtä tehokkaasti. Vanhukset muistuttavat meitä hellyyden olemassaolosta ja tarpeesta; inhimillisyyden arvoista.

    Miusta tuntuu, että lapsettomuuden ideaalin taustalta kuultaa petomainen yli-ihmisoppi: A:n ja O:n välissähän on vain pelkkä kerma: ”me” jotkut aikuiset, joilla on tarkoitus saada tämä pallo vain omaksi olohuoneekseen.

    kommentti Kirjoittanut m — maaliskuu 28, 2007 @ 7:35 am | Vastaus

  7. Edellinen kommentoija on nyt turhan innokkaasti tarjoilemassa fasismisyytöksiä. Itse olen nähnyt blogiin kirjoitettujen tekstien olevan parhaimmillaankin olevan enintään jonkinlaisia tilapääkirjoituksia, joiden pohjalta ei pitäisi ruveta mitään syväluotaavia persoonallisuuskuvia luomaan.

    Ja vielä. Ei lasten tai vanhusten tai kenenkään muun tehtävä ole opettaa meille yhtään mitään. Jos joku tehtävä on aivan pakko kuvitella, niin heidän tehtävänsä on elää ja olla olemassa. (Tämä muuten on myös kaikkien vammaisten etc. tehtävä, jotka tosin jokainen kunnon kansalainen nykyajan rotuoppien mukaan abortoi.) Se mitä me kenestäkään opimme, on meidän oma asiamme. Minulle lapset ovat opettaneet sen, että lapsilta valuu räkää nokasta, ja he huutavat, ja vanhukset taas sen, että he köpöttelevät ja horisevat. Eivätkä nämä opit ole sen enempää lasten kuin vanhustenkaan vika.

    kommentti Kirjoittanut SL — maaliskuu 28, 2007 @ 7:27 pm | Vastaus

  8. ”Lapset ovat mielenkiintoisimpia 0 – 5 vuotiaina. Sitten kun alkaa koulutus ihmisten tavoille, kiinnostavuus lakkaa ja alkaa molemminpuolinen teeskentely.”

    En oikein ymmärrä ajattelua, jossa lapsen kokemusmaailma on automaattisesti puhdas ja aito ja aikuisen todellisuus turmeltunut ja valheellinen. Se on aika idealisoiva lapsikuva; kyllä lapset osaavat valehdella ja olla julmia siinä missä aikuisetkin.

    Näkemys, että kaikki kasvattaminen ja kouluttaminen on rajoittavaa, on omituinen. Jos lasta ei opeteta ihmisten tavoille eikä ”kasvatuksessa” käytetä mitään kurinpitomenetelmiä, siitä kasvaa aivan kaamea yksilö. Jotkut ovat sitä mieltä, että kaikki käytöstavat ovat porvarillista ahdasmielisyyttä, mutta todellisuudessa ne ovat tässä kulttuurissa pitkän ajan kuluessa kehittyneitä koodeja, joilla osoitetaan toisten huomioon ottaminen. Niiden hylkääminen tarkoittaa hyppyä pää edellä barbariaan.

    Yhtä vähän ymmärrän sitä, että aina kun kyseenalaistetaan hillittömän lisääntymisen mielekkyys, joku alkaa laukoa idiotismeja kuten ”Miksei samalla kipattaisi vanhuksetkin pois jaloista: eivät ne muuta tee kuin kelluvat elämän rannoilla kuin kuolleet heinät.”

    Pointtini nimenomaan oli, että ihminen on yleensä sitä kiinnostavampi, mitä enemmän hänellä on ikää ja elämänkokemusta. Vastasyntyneestä lapsesta ei voi vielä sanoa oikein mitään, koska sen kokemusmaailma on tyhjä, eikä voida ennustaa, millaiseksi geenien ja ympäristön yhteispeli tämän yksilön muovaa. Tästä vinkkelistä kiinnostavimpia yksilöitä ovat nimenomaan vanhukset, joilla on suhteessa eniten kokemusta, perspektiiviä ja ajatuksia. Heitä ei ole varaa ”kipata pois jaloista”.

    Eivät lapset ihmisiä välttämättä tavoille opeta. Stalin oli kolmen lapsen isä, Goebbelsillä oli kokonainen lapsikatras ja mafiapomot tunnetaan suurperheistään. Eikä tarvitse turvautua näinkään äärimmäisiin esimerkkeihin: jokainen varmasti tuntee arkisempia kotityranneja ja lapsiaan kaltoin kohtelevia. Valitettavan usein ihmiset vain laajentavat lasten myötä oman edun tavoittelun omien jälkeläisten edun tavoitteluksi, mikä ei ole kovin huima eettinen harppaus.

    kommentti Kirjoittanut thannikainen — maaliskuu 28, 2007 @ 7:59 pm | Vastaus

  9. ”Edellinen kommentoija on nyt turhan innokkaasti tarjoilemassa fasismisyytöksiä.”

    Fasistit ovat historiaa. Ajattelin jotakuinkin tätä uutta ajattelua,joka on ikäänkuin Linkolan kyljestä reväistyä.

    Ja mitä tulee opettamiseen sanan kirjaimellisessa mielessä: lapset toimivat irrationaalina aineksena, joka on kuitenkin täysin riippuvaista rakkaudesta, joka on tosiasia, vaikkakin tieteen ulkopuolella. Sitä vasten ne ajavat vanhempansa ja kasvattavat heitä. Oppiminen on vastavuoroista.

    kommentti Kirjoittanut m — maaliskuu 29, 2007 @ 9:36 am | Vastaus

  10. ”Yhtä vähän ymmärrän sitä, että aina kun kyseenalaistetaan hillittömän lisääntymisen mielekkyys, joku alkaa laukoa idiotismeja kuten “Miksei samalla kipattaisi vanhuksetkin pois jaloista: eivät ne muuta tee kuin kelluvat elämän rannoilla kuin kuolleet heinät.”

    Idiotismi katselee asiaa liikakansoituksen vinkkelistä: mitä vähemmän mitä tahansa väestöä = vähemmän ihmisiä.

    kommentti Kirjoittanut m — maaliskuu 29, 2007 @ 9:38 am | Vastaus

  11. ts. Älkää TE lisääntykö.

    kommentti Kirjoittanut m — maaliskuu 29, 2007 @ 6:41 pm | Vastaus

  12. Jaa-a. Nimimerkki m:n ajattelun voi tiivistää jotakuinkin näin: ”Maailmaan kannattaa pukata mahdollisimman paljon lapsia opettamaan meille ’inhimillisyyden arvoja’. Kaikki pyrkimykset rajoittaa tätä ihmisen ikiaikaista oikeutta ja velvollisuutta ovat petomaisia yli-ihmisoppeja tai jotakin muuta absoluuttisen tuomittavaa. Tärkeää on ihmisten rakkaus toisiaan kohtaan – millään muulla ei ole mitään väliä.”

    Vanha kunnon T. E. Hulme äkkäsi 1900-luvun alussa, että humanismista on tullut eräänlainen puoliuskonto, jonka iskulauseita toistetaan kuin loitsua ja jonka pohja on kovin heppoinen. Kuluneet vajaat sata vuotta eivät näytä muuttaneen asiaa.

    Totta, minkä tahansa väestöryhmän supistuminen on sinänsä hyvä asia. Elämme tosiaan erikoista aikaa, kun eniten toivoa herättävät sanomalehtiuutiset ovat kuolinilmoitukset. Mutta itse pidän kannatettavimpana mallia, jossa väestön vähentäminen aloitetaan syntymättömistä tai idea-asteella olevista ihmisistä, nyt kun vielä voimme valita. Se on myös humaanimpaa.

    kommentti Kirjoittanut thannikainen — maaliskuu 30, 2007 @ 12:21 pm | Vastaus

  13. Siis maapallon kantokykyhän on jotain 10 miljardia. Ongelmana ei ole ihmisten määrä, vaan mitä he tekevät. Tällaista joukkoa varten tarvittaisiin singaporelaista hallintoa.

    Valitettavasti emme koskaan tule näkemään iloista kymmenmiljardista joukkoa levittämässä rakkauden sanomaa, sillä maapallon väkimäärä kääntynee laskuun. Niin koulutus kuin hyvinvointikin vähentävät syntyvyyttä paljon tehokkaammin kuin miekka ja rutto.

    Surullista, eikö totta?

    kommentti Kirjoittanut SL — maaliskuu 30, 2007 @ 1:16 pm | Vastaus

  14. No. Tuo vastakommentin alku oli nyt kyllä niin äärimmäisyyksiin riipaistua, etten jaksanut lukea loppuun.

    En ole mikään ”tehkääpä kanit poikasia” -ajattelun profeetta, mutta en voi myöskään olla huomaamatta sellaisten olioiden läsnäoloa pallollamme, jotka eivät ole kyynisiä eivätkä katkeria. Ja mikä vielä parempaa: ne tulevat kaikkein parhaiten toimeen ihmisistä viisaimman osan, eli vanhusten kanssa.

    En ole itsekään lisääntynyt. Ehkä se johtuu siitä, että tuo ylikansoitus-idea on niin perinjuurin vanha juttu: 70-luvulla lukiossa hattuun isketty oppi ei jaksa turbuloida munaskuita enää tässä iässä.

    Runoutta, kiitos enemmän! 🙂

    kommentti Kirjoittanut m — maaliskuu 30, 2007 @ 4:01 pm | Vastaus

  15. em. viestini Hannikaiselle, siis!

    kommentti Kirjoittanut m — maaliskuu 30, 2007 @ 4:02 pm | Vastaus

  16. Ah, idealismin raikas tuulahdus. Onneksi tämä idealistien perimä ei rasita kasvavaa populaatioita enää seuraavassa sukupolvessa. Luuleeko Hännikäinen, että ihmisen elämä maapallolla on itseisarvo? Pitääkö siis ihmisen rajoittaa omaa lisääntymistään, jotta se voi maksimoida maapallon ekosysteemiä terrorisoivan ajanjaksonsa pituuden?

    Lapsettomuuden ihanne kasvaa yksilön pelosta omaa kykenemättömyyttään kohtaan (Holtzberg), näin sen voin mukavasti kääriä idealistiseen pakettiin.

    kommentti Kirjoittanut Esrep — huhtikuu 5, 2007 @ 9:22 am | Vastaus

  17. Esrep voisi jättää turhan nokkeluuden ja kirjoittaa vastedes nimensä oikein päin. Paskaa hän joka tapauksessa puhuu.

    Mutta en puutu hänen edesottamuksiinsa tämän enempää. Jos joku ei kerta kaikkiaan tajua, miksi elämän jatkuminen – ei vain ihmislajin elämän, vaan kaiken elämän jatkuminen mahdollisimman monimuotoisena – on itseisarvo, sitä on ilmeisen turha ruveta hänelle selittämään. Elämässä on tai ainakin pitäisi olla tähdellisempää tekemistä kuin jankuttaa itsestään selviä perusasioita toivottomille tapauksille.

    Yksilön pelko kykenemättömyyttään kohtaan taitaa olla aika terve pelko. Tähänastisen lyhyen elämäni aikana olen nähnyt ympäröivän yhteiskunnan ja maailman ajautuvan yhä pahempaan umpisolmuun. Tulevilla sukupolvilla on edessään vielä kovemmat ajat. Onko oikein tehtailla perillisiä, jotka perivät meiltä ainoastaan ongelmia, joita emme itsekään kykene ratkaisemaan?

    Guten Ostern für alle Arschlöcher.

    kommentti Kirjoittanut thannikainen — huhtikuu 6, 2007 @ 8:38 pm | Vastaus

  18. oottepa te järkevii!!

    kommentti Kirjoittanut ehei.. — huhtikuu 16, 2007 @ 4:40 pm | Vastaus

  19. Pari lasta itsekin omaavana lähinnä huvittaa.
    ”Itse en ole koskaan tuntenut tarvetta jatkaa sukuani, enkä ymmärrä, mitä ihmeellistä ihmiset lapsissa näkevät. Allekirjoitan täysin sen P. Linkolan toteamuksen, että ihminen on kiinnostava vasta sitten, kun hänellä on iän mukanaan tuomaa perspektiiviä. ”
    Minä en. Ts. ainoa perspektiivin mittako on ikä? Minulla on kahdeksanvuotias (ja hei, tämä ei siis ole itseensä ottaneen vanhemman kitinää, lähinnä esimerkki) jolla on perspektiiviä ja kyky kiteyttää ydin asioista paremmin kuin monella aikuisella. Lapsissa on samoja kiinnostavia asioita kuin aikuisissakin. Ei ole olemassa mitään erillistä lasten rotua.
    Toisaalta en olekaan vissiin porvari. Näkökulma muuttuu kummasti, kun lasten saaminen ei olekaan ”valinta” vaan eteen tuleva tilanne. Näkökulma kiteytyy aika helposti perusasioihin sen jälkeen kun lapsessa ei olekaan kaikki ok. Kaikki vaatimukset lapsen olemuksesta, osaamisesta jne. putoavat pois. Monimuotoinen elämä maapallolla on itseisarvo, indeed. Itsekkääksi on turha sanoa yhtäkään vanhempaa, joka oikeasti elää arkea lapsen kanssa. Lapsia ei hankita itselle leluiksi, lapsia ei ylipäätään hankita.
    Ainakin minulle sellainen tuli ja itsekkyys meni samaa tietä. Minulla oli suunnitelmia olla nuori, fiksu, kirjoittaa. Sori vaan, ei mennyt ihan sillä lailla. Kaksikymmentäkolmevuotiaana lyötiin tutti ja vaipat käteen, hoida siitä. Ei varmaan olisi tullut virastosta hyväksyvää leimaa varsinkaan erityislapsen äidiksi. Ekologinen jalanjälkikin on varmaan repsahtanut vähän turhan suureksi pitkien vaippavuosien aikana. Olin hitto vie niin itsekäs, että käytin sairaalla lapsella kertakäyttövaippaa. Toisaalta, opin myös nukkumaan bussissa- seisaallaan.
    Jutun pointti: Aina ei voi valita. Suurin osa ihmisistä tekee parhaansa. Syyllistäminen ei tee hyvää tulosta, valistustyö on aloitettava muualta. Tosin, saatan olla sen tavoittamattomissa, sillä kovin usein en ehdi mukaan älykkääseen keskusteluun baarin nurkkaan.
    Ajan silti bussilla, kierrätän roskat ja keskustelen lasteni kanssa siitä, kuinka toivoisin heidän elämässään valitsevan. Kahdeksanvuotiaani on synnynnäinen poeetta ehkä juuri puuttuvan perspektiivin takia. Kehotan keskustelemaan lasten kanssa. Ei kaikista aikuisistakaan voi sanoa, että ”aikuiset ovat sellaisia että…” Sama pätee lapsiin.

    Mutta tosiaan, saatanhan olla väärässäkin.

    Ystävällisesti tervehtää
    S. Lepistö

    kommentti Kirjoittanut Satu Lepistö — huhtikuu 22, 2007 @ 2:54 pm | Vastaus


RSS feed for comments on this post. TrackBack URI

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pidä blogia WordPress.comissa.

%d bloggers like this: