Marginalia

huhtikuu 11, 2007

Miksi?

Filed under: Uncategorized — thannikainen @ 10:48 pm

Kirjailijoilta ja muilta kirjoittavilta ihmisiltä tivataan usein, että miksi he kirjoittavat. Miksiköhän kysyjät haluavat tietää sen? Lukijoilta harvemmin kysytään, miksi he lukevat.

Kirjailijoiden vastaukset ovat yleensä huonoja. Jotkut jaarittelevat heroois-mystiseen sävyyn sanojen kauneudesta tai unen ja todellisuuden rajamailla kulkemisesta. Toiset puhuvat terapiasta, niin kuin kirjoittamisen avulla muka saisi mielenrauhaa. Luultavasti monikaan kirjailija ei tiedä vastausta eikä ole juuri edes miettinyt asiaa, ja solkkaa sitten hätäpäissään jotakin vakuuttaakseen olevansa tästäkin perillä.

Mutta hyviäkin vastauksia löytyy. Tartuin taas yhteen kestosuosikkiini, George Orwellin esseevalikoimaan ”Kun ammuin norsun ja muita esseitä”. Valikoiman avaa teksti nimeltä ”Miksi kirjoitan” (Why I write, 1946), jossa Orwell antaa tähän mennessä rehellisimmän ja kattavimman lukemani listan syistä. Lyhentelen hieman Jukka Kemppisen suomennosta:

1. Raaka egoismi. Halu vaikuttaa älykkäältä, olla puheenaiheena, jälkimaine, päästä antamaan takaisin aikuisille jotka olivat ilkeitä kun itse oli lapsi jne. jne.

2. Esteettinen into. Kauneuden havaitseminen ulkoisessa maailmassa tai, toisaalta, sanoissa ja niiden oikeassa järjestämisessä.

3. Historiallinen käyttövoima. Halu nähdä asiat sellaisina kuin ne ovat, löytää aidot tosiasiat ja varastoida ne jälkipolvien käyttöön.

4. Poliittiset tarkoitusperät – käyttäen sanaa ”poliittiset” laajimmassa mahdollisessa mielessä. Halu työntää maailmaa tiettyyn suuntaan, muuttaa toisten ihmisten käsitystä siitä, millaiseen yhteiskuntaan olisi pyrittävä.

Minulla ei ole paljonkaan lisättävää tähän, ja uskoakseni lista pätee niin prosaistiin kuin lyyrikkoonkin, vaikka toinen luultavasti painottaa toisia kohtia enemmän. Kolme alaviitettä haluaisin laittaa luetteloon. Yksi aika yleinen ja itselleni tärkeä kirjoittamisen vaikutin on halu jäsentää omaa ajattelua ja panna järjestykseen tunkkaisen kaoottisena näyttäytyvää todellisuutta. Kirjoittaminen on ajattelun ja havaitsemisen jatke, ja usein ajatukset ja havainnot saavat lopullisen muotonsa vasta paperilla.

Toinen on pettymys arkikommunikaatioon. Arkitilanteissa kieltä käytetään niin epämääräisellä tavalla, että ymmärretyksi tuleminen on pieni ihme. Keskustelutilanteissa ilmeet, eleet ja äänensävyn muutokset vievät viime kädessä viestin perille. Kirjoittaessa viestin vastaanottaja ei ole fyysisesti läsnä, mikä pakottaa tiettyyn täsmällisyyteen, vaikka kirjallisuudessa täsmällisyys tarkoittaa muuta kuin matematiikassa.

Puheen häilyvyys, joka ei juuri kiusaa tavallista ihmistä (huom! kirjoittava ihminen ei ole tässä suhteessa ”kuka tahansa”), on aivan sietämätöntä kirjoittajalle. Susan Sontag on puhunut ilmiöstä yhdessä 1970-luvun haastattelussaan:

”Luulisin, että useimmat kirjailijat ovat epäluuloisia keskustelua kohtaan, kielen tavanomaista käyttöä kohtaan. Ihmiset käsittelevät tätä eri tavoin. Jotkut puhuvat tuskin lainkaan. Toiset pelaavat tunnustamisen ja salaamisen peliä, niin kuin minä epäilemättä pelaan tässä sinun kanssasi. Paljastaa voi vain niin paljon kuin pystyy. Jokaista itsepaljastusta vastaan on oltava kätkeytyminen. Elämänmittainen omistautuminen kirjoittamiselle edellyttää näiden yhteensovittamattomien tarpeiden tasapainoa. Mutta mielestäni ajatus kirjoittamisesta itseilmaisuna on liian karkea. Jos huomaisin, että kirjoittamiseni on sitä, että ilmaisen itseäni, veisin kirjoituskoneeni kaatopaikalle.”

Kolmas ilmeinen kirjoittamista motivoiva voima on pakko. Ammattikirjailijalla on joskus kyse taloudellisesta pakosta: Louis-Ferdinand Céline kirjoitti haudan partaalla maksaakseen velkansa kustantajalleen. Mutta monen kirjoittamista aloittelevankin sanat pelastavat ajautumiselta itsemurhaan, päihderiippuvuuteen tai nuorisorikollisuuteen. Viimeinen sitaatti olkoon kirjoittavan laulaja Morrisseyn suusta Lontoon-konsertissa joulukuussa 2004: ”I really can’t help it. It’s either this or prison.”

Advertisements

4 kommenttia »

  1. Huomio kiinnittyy seuraavaan:

    – poliittiset tarkoitusperät
    – historiallinen käyttövoima
    – esteettinen into

    ok, mutta

    – raaka egoismi!?!

    Miksei siis samantien

    – alhaiset poliittiset tarkoitusperät
    – kyyninen historiallinen käyttövoima
    – todellisuuspakoinen esteettinen into

    kommentti Kirjoittanut hra Nutz — huhtikuu 12, 2007 @ 9:37 am | Vastaus

  2. Orwell kirjoittaa egoismista kirjoittamisen motiivina:

    ”On pötyä väittää ettei tämä ole motiivi ja vieläpä vahva. Kirjailijat jakavat tämän luonteenpiirteen tiedemiesten, taiteilijoiden, poliitikkojen, lakimiesten, sotilaitten, menestyneiden liikemiesten – lyhyesti koko yhteiskunnan huippukerroksen kanssa. Ihmisten suuri joukko ei ole akuutisti itsekästä. Täytettyään noin kolmekymmentä ihmiset hylkäävät yksilöllisen kunnianhimon – monissa tapauksissa he itse asiassa melkein hylkäävät yksilöllisyyden tunteenkin – ja elävät pääasiassa toisille, tai läkähtyvät yksinkertaisesti uurastukseen. Mutta on myös lahjakkaiden tahtoihmisten vähemmistö, joka on päättänyt elää omaa elämäänsä loppuun saakka, ja kirjailijat kuuluvat tähän luokkaan. Sanoisin että kirjailijat ovat laajasti ottaen turhamaisempia ja itsekeskeisempiä kuin lehtimiehet, vaikkakin vähemmän kiinnostuneita rahasta.”

    Olen samaa mieltä. Itsekkyys on kirjoittamisen motiivina alhainen, mutta puhdas ja vilpitön, eikä mitenkään vähennä muiden motiivien puhtautta ja vilpittömyyttä.

    En jaksa uskoa, että muut Orwellin mainitsemat hyveellisemmät motiivit (esteettinen into, poliittiset tarkoitusperät, historiallinen käyttövoima) sellaisenaan riittävät ajamaan ketään kirjoituspöydän ääreen. Saamme kiittää turhamaisuutta, vihaa, kaunaa ja kateutta siitä, että ihmiset ylipäänsä kirjoittavat muutakin kuin journalismia ja tilastoja.

    Minusta tämä ei ole ongelma. Vaikeus piilee pikemminkin siinä, osaako kirjailija olla riittävän rehellinen motiiviensa suhteen ja osaako hän tarpeen vaatiessa erottaa ne toisistaan.

    kommentti Kirjoittanut thannikainen — huhtikuu 13, 2007 @ 7:51 pm | Vastaus

  3. En tietenkään epäile, etteivätkö erinäiset itsekkäät motiivit liikuttaisi ihmistä kirjoittamisen alussa, välissä ja lopussakin. Ihmettelin sitä, että Orwell määritteli egoismin ”raa’aksi”; miksi hänelle ei riittänyt asian toteaminen ilman moista arvottamista, kuin hän olisi joku pappi kirkossa saarnaamassa ja todistamassa perisynnin vaikutusta taiteilijoissa?
    Halusi kai tölviä idealisteja jotka uskovat kirjailijain pyyteettömyyteen?

    Romaanin kehitys on nähty Euroopassa reflektoivan eurooppalaisen ihmisen itsetiedostuksen muutoksia. Jos ihmisen tutkimuskohde on hän itse, kirjoittaa
    hän näennäisesti narsistisinta mahdollista kirjallisuutta, mutta tarkastellessaan itsekkäitäkin motiivejaan rehellisesti, hän pystyy saavuttamaan niiden suhteen jonkinlaisen mielekkään tasapainon. Enkä nyt tarkoita mitään kirjallisuuden terapeuttista vaikutusta vaan sitä, mitä se
    voi saavuttaa/löytää/opettaa ihmisestä. Tunteitaan ei täydellisesti voi eikä
    luultavasti tarvitsekaan hallita, mutta pyrkimys niiden ymmärtämiseen vaikkapa romaanin avulla on tuottanut viimeisen parinsadan vuoden aikana romaaneja jotka ovat opettaneet meille paljon elukasta nimeltä ihminen.

    Tämä hölinä siis siksi, että tämän mainitun egoismin takana ovat tunteet, ja tunteiden takana ihmisruumis kaikkine erikoisine pikku toimintoineen.

    kommentti Kirjoittanut herra Nutz — huhtikuu 14, 2007 @ 7:07 pm | Vastaus

  4. Äh… terapeuttinen vaikutus; piti kirjoittaa että ”en nyt tarkoita mitään kirjoittamisen terapauttista vaikutusta” – ei siis ”kirjallisuuden”. Se piti sanomani siksi ettei asiaani sotkettaisi johonkin yleiseen puheeseen kirjoittamisen terapeuttisista vaikutuksista.

    kommentti Kirjoittanut herra Nutz — huhtikuu 14, 2007 @ 7:12 pm | Vastaus


RSS feed for comments on this post. TrackBack URI

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Luo ilmainen kotisivu tai blogi osoitteessa WordPress.com.

%d bloggers like this: